Hän värisi mustan silkisen aamutakin alla. Naista hävetti rikkonaiset alusvaatteensa, eikä hän haluaisi miehen näkevän häntä näin, mutta Avi ei ollut lähtenyt.
"Anna mun olla" Nainen rukoili heikosti tärisevällä äänellä.
"En voi", vastasi kirkas, rauhallinen ja päättäväinen ääni. Mies ei lähtisi, eikä Chelsea saisi häntä lähtemään. Joten hänen oli annettava Avin nähdä hänet siinä kunnossa missä nainen oli nyt - toisen miehen pahoinpitelemänä. Tuuli puhalteli naisen ympärill'a. Viehkeästi se kutitteli ja hyväili. Chelsea liikautti toista jalkaansa lähemmäs reunaa, mikä sai Avin säpsähtämään.
"En aio tehdä sitä" Chelsea totesi. Se oli säälittävä yritys tyynytellä miestä hänen edessään.
"Sinulla on syy elää" Avi kuiskasi hellästi, jolloin Chelsean silmiin ilmestyi kysyvä katse. Naisen ainoa syy elää oli riistetty häneltä jo monta kuukautta sitten. Hän tunsi silmiensä kuumottavan rajusti, ja hetken jo pelkäsi horjahtavansa reunan yli. Hän halusi itkeä kuin pieni lapsi tuon miehen, rakkaansa, sylissä. Se olisi väärin heitä molempia kohtaan, mutta Chelsea ei voinut itselleen mitään. Hän oli aina häistään asti ollut yksinäinen tai peloissaan, milloin se mies halusi taas häntä.
"Syy?" Chelsea toisti ihmeissään. Mies nyökkäsi vastaukseksi ja ojensi kätensä kohti Chelseaa.
"Pyydän", hän kuiskasi hiljaa. Miehen upeat siniset silmät, joita Chelsea ei koskaan ollut voinut vastustaa, katsoivat häntä nyt anelevasti. Avi oli ehkä rauhallinen, mutta Chelsea tiesi miehen olevan todellisuudessa epätoivoinen. Hitaasti Chelsea astui alas reunalta. Hän ei ollut edes tajunnut miten kylmä hotellin katolla voisi olla, mutta nyt naisen reidissä ei ollut enää tuntoa. Hän oli huvittava näky ilman kenkiä. Onneksi Avi oli lääkäri, eikä mikään voisi järkyttää miestä.
"Aina tänne asti" Se oli komento. Hitaasti Chelsea käveli kohti miestä, kunnes pysähtyi aivan hänen eteensä.

Avi laski kätensä naisen lantiolle ja nykäsi hänet lähemmäs. Chelsean oli pakko vetää syvään henkeä.
Hän oli niin pitkään kaivannut tuon miehen läsnäoloa.
"Onko sinulla mitään aavistusta siitä, miten paljon tekosi satuttaa niitä, jotka sinua rakastaa?" Kysymys vaati vastausta, vaikka se esitettiin hellästi. Avi piti katseensa tiiviisti naisessa. Hän työnsi hiussuortuvan pois herkiltä kasvoilta, joita pitäisi rakastaa eikä pahoinpidellä. Ne olivat luotu liian herkiksi elämän koettelumuksiin. Naisen huulet liikahtelivat, hän voisi ihan hyvin kertoa Aville vastauksen. Mies tunsi tämän naisen, jonka hän oli itselleen halunnut ja halusi yhä.
"Minä vaan..." Chelsean ääni oli erittäin ohut, juuri ja juuri kuuluvissa.
"Niin?" Avi yhä odotti naisen vastausta, eikä Chelsea voinut sitä sanoa. Hän ei saisi ilmaistua ääneen sanoilla. Se sattui liikaa, ja nainen värähti kivusta, joka velloi hänen sisällään. Ja tietenkin hän tiesi satuttavansa rakkaitaan, mutta... Ei. Chelsea ei löytänyt puolusteluja. Avi silti kaivasi ne sanat syvältä hänen sielustaan. Ei väkisin vaan hellästi katseellaan ja lempeydellään. Chelsean oli pakko katsoa pois. Hän hajoaisi jälleen tuon miehen edessä, eikä varmasti voisi jatkaa elämää ilman häntä.
"Hän on liikaa minulle" Chelsean oli pakko tunnustaa pitkän hiljaisuuden jälkeen. Avi veti häntä hitaasti vielä lähemmäs, kunnes heidän polvensa kohtasivat. Nainen luki miehen katsetta, joten hän kuiskaisi: "Et voi pelastaa minua". Avi huokaisi alistuen, mutta kietoi kätensä naisen ympärille.

"Mitä aiot tehdä nyt?" Mies siirsi ajatuksensa pois kivuliaasta totuudesta nykyhetkeen. Hän ei voisi muuttaa tapahtunutta, mutta hän voisi elää sen kanssa.
"Ajattelin vaan istuskella nauttien maisemista, kunnes se kyllästyy odottamaan minua" Chelsea yritti olla hauska, mutta huonolla menestyksellä. Avi ei ollut tyytyväinen saamaansa vastaukseen. Hänet paljasti rypistyneet kulmakarvat, jonka takia Chelsealle tuli tarve tarjota parempaa selitystä.
"Anna minulle muutama tunti olla ihan rauhassa. En aio hypätä tai pyörtyä. En tee mitään tyhmää, mutten halua palata hänen luokseen aivan vielä". Silmissä tuikki rehellinen pilke, ja huulille ilmestyi heikko hymy. Sen jo pitäisi vakuuttaa mies. Niin pitkälle kun Chelsea pystyi Avia tulkitsemaan, mies uskoi hänen selityksensä.
Sillä tämä oli rento ja rauhallinen. Naisen sanat saivat myös Avin hymyilemään. Hän kumartui tavoittamaan naisen huulia, mutta tämä pudisti päätään.
"Älä" Chelsea kuiskais pehmeästi, muttei kovinkaan vakuuttavasti, joten Avi suuteli naista. Vaikka Chelsean huulet olivat arat väkisin otetuista suudelmista, se ei estänyt häntä suutelemasta tätä miestä. Ei olisi maailmassa mitään, mikä saisi Chelsean päästämään irti Avista. Suuri kaipuu oli asunut hänessä kuukausien ajan, ja nyt se tunsi helpotusta. Sormus poltelli inhottavasti naisen vasemmassa kädessä. Hän oli hyvä vaimo, vaikka mies ei ollut vaimoaan ansainnut. Edes mies, jota Chelsea rakasti intohimoisesti ei saisi häntä lankeamaan. Eikä Avi ollut sellainen. Hän arvosti avioliiton pyhyyttä, huolimatta siitä miten julmasti se oli solmittu. Suudelma vaan pitkittyi, kunnes Chelsea työnsi vasemman kätensä heidän väliinsä, jotta Avi huomaisi sormuksen. Miehen hengitys oli pinnallista ja nopeaa. Yhteinen, jo ensi kosketuksesta syttynyt intohimo kulki heidän molempien läpi.
"Tämä ei ole turvalista", Chelsea totesi. Hän yritti vetäytyi kauemmas, mutta Avi ei päästänyt irti hänestä. Miehen kädet liukuivat hitaasti pitkin Chelsean vartaloa. Kosketus täynnä rakkautta, jota Chelsea ei olisi koskaan saanut kokea.
"Turvallista tai ei. En päästä sinusta" Avin ääni oli ensi kerran käheä. Chelsean oli pakko katsoa alas. Velvollisuus uskollisuuteen ja himo taistelivat hänen mielessään. Hän halusi liian epätoivosesti miehen lähelle. Avin kuiskaus havahdutti hänet: "Ehkä sinun olisi pitänyt antaa minun vain suudella sinua otsaan". Chelsea naurahti, ja nosti katseensa miehen kasvoille.
"Se olisi ollut viisasta, mutta tiedät varsin hyvin, etten ole niin fiksu kun pitäisi" se oli myös Avin pakko myöntään. He naurahtivat yhtä aikaa.

"Joten mitä kuuluu?" Avi vaihtoi aihetta. Hän myös kaipasi yöisin naista vierelleen. Mies mietti joskus mitä he olisivat voineet tehdä yhdessä, mitä Avi olisi ostanut Chelsealle. Hän odotti kuulevansa naisen huudot tallista, kun hänen leikkisä orinsa olisi taas varastanut paidan naisen päältä. Avi oli ollut onnellinen pitkästä aikaan, ja tiennyt löytäneensä itselleen naisen.
"Mitä haluat kuulla?" Chelsea pelasi itselleen aikaa, sill hänen pitäisi valehdella Aville muutamasta asiasta, jotta voisi suojella miestä.
"Kaiken" Avi totesi. Chelsea huokaisi mietteliäänä.
"Skippaan häät ja niin sanonut kuherruskuukauden. Talo on parempi mitä odotin, tallit kelvolliset ja hevoseni on kotiutunut hyvin. Paljon paremmin kuin omistajansa" Se oli kooste viimeisestä vuodesta, lukuunottamasta Chelsean synnyttämää lasta, josta hän ei halunnut puhua Aville.

Mies piteli Chelseaa käsistä ja tahtomattaan hänen harjaantuneet lääkärin silmät erottivat kivuliian näköisiä jälkiä naisen ranteissa. Hän tutki niitä hieman tarkemmin, ja tunsi miten Chelsea jännittyi.
"Mitä nämä ovat? Mies tiedusteli. Chelsea yritti vetää käsiään pois, muttei pystynyt.
"Näet ihan itse" Nainen totesi.
"Voin arvata, mutta haluan kuulla sen sinulta" Miehen ääni kohosi uhkaavasti. Sitä varjosti huoli.
"Hyvä on. Hän sitoi minut sänkyyn, kuulma nauttii siitä, että saa vapaat kädet tai jotain" Chelsea tuhahti. Häntä inhotti puhua itsestään toisen miehen sängyssä, mutta hän oli kirjaimellisesti maksettu nainen. Ostettu vaimoksi vasten tahtoaan. Toinen vaihtoehto oli Avin henki, eikä Chelsea välittänyt itsestään kovinkaan paljoa. Hän tiesi säännöt, ja ymmärsi myös olevansa arvoton, mutta Avia hän rakasti.
"Hänellä tarkoitat varmaan aviomiestäsi" Avin äänessä heijastui kysymys, eikä Chelsea oikein ymmärtänyt, miksi mies halusi edes kuulla.
"Hän eli aviomieheni poika", Chelsea oikaisi miehen väitteen. Hän ei voinut olla huomaamatta Avin yllättynyttä ilmettä. Hetkeen mies ei voinut sanoa mitään.
"Poika?" Avilla oli vaikeuksia pysytellä rauhallisena. Hänen oli myönnettävä oikeus koskea Chelseaan tämän aviomiehelle, mutta nainen ei ollut kuin lelu, jota voi kierättää muillekin lapsille. Aviomies taisi olla tyhmä jakaessaan jotain niin hienoa kuin Chelsea. Naisen oli pakko hymyillä miehen reaktiolle. Kaikelle halveksunnalle. Hymy oli hyvin huvittunut ja sarkastinen.
"Kun mies kyllästyy, nii saa poika ottaa jämät" Nainen ei edes pyrkinyt peittämään halveksuntaansa. Kuka muu mies tahansa olisi säälinyt Chelseaa, muttei Avi. Hän oli vihainen, muttei Chelsealle, eikä edes niille miehille. Hän kohdisti vihansa Dominiciin, joka oli Chelsean alunperin myynyt sille miehelle.

"Miten hän saatoi tehdä näin sinulle?" Avi lausui ihmetyksensä ääneen.
Hymyilen Chelsea silitti Avin poskea.
"Minä rikoin sääntöjä", hän huomautti lempeästi. Avi ei voinut kuin huokaista. Mafia, kaikkinen tyhmine sääntöineen, jota ei kukaan muu ymmärtänyt. Niitä ei voinut, kun noudattaa sokeasti tai saisit kärsiä järkyttävän rangaistuksen. Säännöt erottivat niin monta sielua toisistaan, kahlisti niin monta upeaa mieltä ja tuhosi kaikki, jotka olivat liian heikkoja niitä noudattamaan. Tämä nainen oli paljon sitkeämpi, mitä päälisin puolin saattaisi olettaa. Hänellä oli ehkä tervä kieli, vahva intohimo ja todella kova pää, mutta naisen mieli oli herkkä ja kaunis. Se tuhoutuisi, ellei Chelsea olisi muurannut itsensä turvaan muulta maailmalta. Avi oli ymmärtänyt naista, sillä myös hän oli vuosikausia suojellut itseään vahingoilta ja rakkaudelta. Hän oli upea rakastaja, komea ja rikas, muttei koskaan liian henkilökohtainen. Naiset halusivat hänet sänkyynsä, mutta kukaan ei ollut miehen mieleen päässyt. Ei sen jälkeen, kun hän oli menettänyt rakkaansa kauan sitten. Chelsea oli kiinnittänyt miehen huomion heti. he olivat tavanneet Avin serkun häissä, jonka jälkeen mies ei ollut voinut unohtaa naista. Hänen huumoriaan, hymyään ja upeaa vartaloaan. Ja se ilta oli johtanut tähän.
Kahden ihmisen kielettyyn rakkauteen, menetykseen ja paluuseen yksinäisyyteen.

Chelseaa hermostutti. Hän ei tiennyt milloin voisi tavata Avin jälleen, sillä aviomies ei varmaankaan olisi kovinkaan tyytyväinen hänen tempaukseensa. Naisen rintaa painoi tuskaisa totuus, jota Avi ei tiennyt. Chelsea oli ollut jo raskaana häissään, eikä kukaan tiennyt, ettei lapsi ollut aviomiehen. Se suloinen pieni tyttö, jolla oli maailman suurimmat siniset silmät. Ja nyt nuo samat silmät katselivat häntä, eikä Chelsea voisi halutessaankaan unohtaa Avia. Kaikista viostaan huolimatta Chelsean aviomies ei ollut tyhmä. Tietenkin hän oli ymmärtänyt, ettei lapsi ollut hänen. Kostoksi mies oli vienyt lapsen Chelsealta. tyttö, jonka hän oli nimennyt Cathrineksi, kasvoi nyt miehen sukulaisilla, eikä Chelsea saisi ehkä koskaan tavata lastaan. Se oli todellinen syy, mikä oli saanut Chelsean pakenemaan hotellin katolle. Hänen ainoa syynsä jatkaa oli evätty häneltä. Aviomies oli uhannut vaimolleen surmaavansa lapsen, jos Chelsea kertoisi lapsen oikealle isälle totuuden. Uhkaus oli pitänyt Chlesean hiljaa tähän asti, mutta nyt häntä arvelutti.
"Avi. En ole ollut aivan rehellinen sinulle" Chelsea ryhdistäytyi. Hymy haihtui miehen kasvoilta. Hän olisi osannut odottaa jotain, kun Chelsea oli muuttunut hermostuneeksi. Hän odotti naisen jatkavan.
"En ole kertonut elämäni tärkeimmästä asiasta sinulle, tyttärestäni Cathrinesta, sillä..." Chelsea mietti pitkään miten jatkaa. Se sai Avin huolestumaan. Mies oli ihmeissään, mitä nainen yritti hänelle sanoa? Järkytys valtasi miehen mielen, ja lamaannutti hänen vartalonsa. Kädet päästivät irti naisesta ja silmät sulkeutuivat.
"Hän on myös sinun lapsesi" Chelsea huokaisi syvään. Nyt hän oli sen sitten sanonut. Paljastanut totuuden. Ahdistavan hiljaisuuden jälkeen Avi kääntyi katsomaan Chelseaa: "Mikset ole kertonut aikaisemmin?"
"Koska, mieheni tietää myös ja uhkaa tappaa tyttäreni, jos kerron." Naisen vastaus oli jotenkin järkeen käypä, mutta miksi hän sitten kertoi asian nyt? Asettaen heidän lapsensa ja itsensä vaaraan.
"Ja olettavasti minun tulee kantaa tätä salaisuutta mukani, enkä koskaan voi mainita siitä kenellekkään tai edes koskaan tavata tytärtäni" Avi totesi murheellisena. Hän oli aina halunnut oman lapsen. Perheen rakastamansa naisen kanssa, jotta voisi lelliä heidät piloille. Nyt se oli riistetty häneltä - jälleen.

Tuska lamaannutti naisen. Kyyneleet valuivat pitkin hänen kylmiä poskiaan. Niistä jokainen täynnä polttavaa syylisyyttä, jota Chelsea kantoi mukanaan. Hän tiesi olevansa heikko, ja myönsi sen myös.
"Hänen takiaan olen täällä katolla. Tekisin ihan mitä tahansa, jos saisin edes nähdä lapseni, mutta en saa, enkä voi elää itseni kanssa!" Paniikki otti vallan naisesta. Hän tärisi, itki ja hyperventiloi, jolloin Avin oli pakko vetää nainen syliinsä. Hän tarttui Chelseasta juuri oikealla hetkellä, ennen kuin tämä olisi valahtanut polvilleen.
"Hys hys kulta pieni" Avi kuiskaili. Hänen oli työnettävä oma kipunsa ja pahaolonsa odottamaan toista kertaa, koska mies pystyi lukemaan sen kaiken Chelsean vääntyneiltä kasvoilta. Hän ei syyttänyt naista tapahtuneesta. He olivat yhdessä olleet varomattomia, mutta Avi ei katunut mitään. Hän ei enää jatkaisi menneen vatvomista. Se oli turhaa, sillä valittaminen tai viha ei muuttaisi tapahtunutta. Se vain työntäisi Chelsean syvemmälle mielensä sotkuihin, kauemmas Avista, eikä mies halunnut menettää molempia naisia elämästään. Hän oli siis nyt isä. Tietenkin tieto satutti, mutta jossain sisällään Avi tunsi lämpöä. Ehkä hän saisi mahdollisuuden tavata tuon lapsen, Cathrinen. Mies sai jotain mitä odottaa, joten hän jaksaisi olla Chelsean tukena ja rakastaa naista kaukaa. Työntää vihan pois, kun aviomies kohtelisi naista huonosti. Hän sai voimaa jatkaa eteenpäin, ja toivoa. Toivoa toisesta elämästä, toivoa onnesta. He selviäisivät kaikesta tulevasta lopulta saaden oman onnensa. Avi oli varma siitä.