"Mikset mene heidän mukaansa?" Kuulin muiden juttelevan iloisesti, kun he poistuivat ulko-ovesta.

"Mitä iloa on katsella puolialastonta tyttöä, kun huomenna joudut kuitenkin katumaan syntejäsi Jumalan edessä. Tutustun mieluummin englantilaisen kirjallisuuden helmiin", vastasin hymyillen ja otin paremman asennon sohvalla. Tyttö seisoi huoneen ovella, ja tuli luokseni.

"Ja ne eivät ole syntisiä?" Tyttö kysyi virnistäen. Hän otti kirjan kädestäni.

"Tuo on oikein siistiä ja hyveellistä tekstiä", huomautin. Tyttö selaili sivuja huvittunut ilme kasvoillaan.

"Sinun pitäisi tehdä jotain ennalta harkitsematonta joskus", hän ehdotti leikkisästi. Katselin häntä hieman hämmentyneenä. Tyttö istui viereeni ja laittoi kirjan pöydälle. Hän katseli minua loistavan sinisillä silmillään.

"Kenties, mutta miksi?" En voinut olla kysymättä.

"Miksi? Ei siinä ole mitään iloa, jos ajattelee, kun voi vaan olla", Ruskeat hiussuortuvat pyörivät ilmassa hänen selittäessään, eikä sitä elämän iloa voinut katsella hymyilemättä.

"Joten: teen vain jotain kovin impulssiivisesti, miettimättä seurauksia? Se on hieman varomatonta. Tämä tyttö hämmensi ja kiehtoi samaan aikaan. Hänen ideansa houkutti kieltämättä, mutta tiesin, etten voisi tehdä niin.  

 

Teoilla, miten pienillä hyvänsä, oli aina seurauksensa. Tyttö katseli minua pää hieman kallellaan. Kiusoitteleva hymy karehti huulilla, kuin haastaen väittelyyn. Hän mietti hetken, kunnes kysyi: "Eikö ole mitään, mitä haluaisit tehdä?". Tämä oli ansa, johon astuisin. Jos myöntäisin, hän virnuilisi ja kannustaisi, mutta toisaalta kieltävää vastausta tyttö ei uskoisi. Pudistin siis päätäni. Sen tyttö sai tulkita ihan miten halusi. Hän näytti jopa hieman pettyneeltä.

"Tai itseasiassa, haluaisin lukea tuota kirjaa rauhassa" Se piti paikkansa, mutta tyttö ei ollut häirinnyt minua. Hän puri huultaan tyytymättömänä.

"Jos häiritsen herran rauhaa, niin voin lähteäkin", hän tuhahti ja vetäytyi kauemmas. Virinistäen otin hänen kädestään. Tyttö kääntyi katsomaan minua hätkähtäen. Päätin hieman kiusoitella tätä itsetietoista tyttöä.

"Ette tietenkään", vaihdoin äänensävyni lirkuttelevaksi. Se tepsi, sillä tyttö ärsyyntyi vain enemmän.

"Olet mahdoton", Hän huomautti, mutta yhä vilkuili minua vienosti, eikä vetänyt kättään pois. Sitä olin hieman odottanut. Hän liikutti hieman sormenpäitään, tunnustelen minun kättäni.

"Minäkö?" Esitin yllättynyttä. Päästin tytön kädestä. Tähän aina päädyttiin - leikkiin. 

 

Aina kun juttelen tuon tytön kanssa, olen kuin pelin toinen osapuoli. Olen hänen vastustajansa, jota pitää haastaa, kiusata ja hämätä. Ja tavallaan nautin siitä. Kerrakin joku, joka ei ole aina kaikesta samaa mieltä. Joku, joka uskaltaa ilmaista mielipiteitä, jotka poikkeavat yleisistä normeista. Nuoresta iästään huolimatta tyttö oli itsevarma, eikä kainoilut, kuten seurapiirineidot. Hänellä ei ollut mitään tarvetta siihen. tytössä ei ollut sitä valheellista ujoutts, mitä en voinut sietää. Ihmisen piti pystyä puhumaan suunsa puhtaaksi, sukupuolesta riippumatta. Sellainen ihminen on aito ja luotettava, ja hänen kanssaan haluaisin mieluusti olla tekemisissä.

Kaikesta huolimatta, tämä tyttö oli juuri niitä "aitoja" ihmisiä. joihin harvoin törmäsi siinä piirissä, jossa liikuin, joten hän herätti kiinostukseni. Ei vain ulkoisilla tekijöillä, joissa ei ollut moittimisen varaa, vaikka tytöllä olikin kuuluisa venäläinen nenä.  Tyttö oli juuri sanomassa jotain, mutta hiljeni äkisti. Isäni asteli sisään kirjastoon.

Hän loi kylmän katseen tyttöön. Katse täynnä epätyytyväisyyttä, ainoa tunne, jota hän osasi ilmentää. Tyttö ponkaisi ylös sohvalta kuin säikähtänyt jänis.

"Eikö tuolla pitäisi olla töitä?" Isä oli siis todella hilpeällä tuulella. Tyttö niiasi väkinäisesti ja katosi.

"Pyysin häneltä apua", huomautin tyynesti.

"Apua?" Isä lausui sanan, ihan kuin se ei olisi edes ollut mahdollista. Hän sylki sanan halveksivasti.

"Hän ei ole kuin hienostuneet seurapiirineidot, joten hänen ideansa ovat hiomattomia, erilaisia, yksinkertasia...

Isä ei jaksanut kuunnella loppuun vaan katosi työhuoneeseensa, joten sain jatkaa kirjani lukemista.